Suru näkyy eri ihmisissä eri tavoin, joten yleispätevää ohjetta surevan ihmisen kohtaamiseen ei ole. Hienotunteisuus, herkkyys ja läsnäolo ovat tärkeitä – sanoilla ei aina ole suurta merkitystä. Toisaalta sanojen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä sureva ihminen saattaa jäädä miettimään hyvääkin tarkoittavia lauseita.
Suruaika
Suruaika on yksilöllinen ja riippuu surevasta henkilöstä sekä hänen suhteestaan vainajaan. Ennen esimerkiksi leskillä oli eräänlainen virallinen suruaika, jolloin pukeuduttiin mustiin vaatteisiin. Nykyään tällainen tapa ei ole enää yleinen, mutta jokainen voi viettää suruaikaa niin pitkään ja sillä tavoin kuin itse haluaa.
Muistaminen
Vainajan omaisia voi muistaa esimerkiksi soittamalla ja kysymällä kuulumisia, lähettämällä kukkia, tekemällä heille ruokaa tai auttamalla käytännön asioissa. Läheisensä menettänyt voi haluta purkaa tuntojaan ystävälle, tai hän saattaa toivoa, ettei tarvitse puhua lainkaan. Vaikka tuntuisi siltä, ettei osaa sanoa mitään lohduttavaa, on silti tärkeää olla yhteydessä – ei kannata jättää normaalia yhteydenottoa väliin tai vaihtaa kadulla puolta, kun sureva ihminen tulee vastaan.