Suruliputus on kaunis tapa kunnioittaa vainajaa
Suruliputus on kaunis ja perinteikäs tapa kunnioittaa vainajan muistoa sekä kertoa suruviestistä naapurustolle. Liputuksella osoitetaan kunnioitusta elettyä elämää kohtaan ja viestitään hiljaista osanottoa.
Suruliputus suoritetaan yleensä kahtena eri päivänä: kuolinpäivänä sekä siunaus- tai hautajaispäivänä. Liputuspaikkana on tyypillisimmin vainajan oma koti, mutta halutessaan suruliputuksen voi järjestää myös omaisten kotona, vainajan synnyinkodissa tai hänen työpaikallaan.

Liputus kuolinpäivänä
Tieto läheisen poismenosta kohdataan usein yllättäen. Kuolinpäivänä lippu nostetaan puolitankoon heti suruviestin saavuttua, tai normaalin liputusajan puitteissa (klo 8.00 alkaen).
Mikäli kuolema tapahtuu myöhään illalla tai yöllä, suruliputus suoritetaan seuraavana päivänä. Lippu lasketaan auringonlaskiessa, kuitenkin viimeistään klo 21.00.
Liputus siunaus- ja hautajaispäivänä
Siunauspäivänä lippu nostetaan puolitankoon aamulla klo 8.00. Kun siunaustilaisuus on päättynyt ja siirrytään viettämään muistotilaisuutta, lippu nostetaan puolitangosta ylös kokotankoon loppupäiväksi.
Ylös nostettu lippu symboloi surun kääntymistä kunnioitukseksi ja kiitollisuudeksi yhteisistä muistoista.
Käytännön ohje suruliputukseen
Suruliputuksessa on tärkeää muistaa oikea tekniikka:
Nosto: lippu vedetään ensin hitaasti aivan tangon huipulle asti, jonka jälkeen se lasketaan noin kolmanneksen tangon mittaa alaspäin. Tällöin lipun alareuna asettuu suurin piirtein tangon puoliväliin.
Lasku: kun lippu otetaan illalla alas tai nostetaan siunauksen jälkeen kokotankoon, se vedetään jälleen ensin aivan huipulle asti, ja vasta sen jälkeen se lasketaan kokonaan alas tai jätetään ylös.